Ensimmäinen tavoite on asettaa tavoitteet. No se päätavoite toki onkin jo mielessä, mutta koska tavoite on suuri ja aikaa kolme vuotta, katson mielekkääksi asettaa välitavoitteita. Puolivuotistavoitteita, yksivuotistavoitteita jne. eikä vain rahasummia, joita tuon ajan kuluessa tulisi olla säästössä, vaan myös konkreettisia keinoja ja tapoja päästä asetettuihin tavoitteisiin. Esim.Ruokakuluissa säästäminen. Ja koska tavoitteesiin olisi tarkoitus päästä "laadusta tinkimättä" on elämisen tason tarkoitus pysyä entisenlaisena. Eli ruuasta pyritään säästämään, mutta ei laadusta.
Konkreettisia summia tai prosentteja paljon esim.ruokalaskusta voisi tai tulisi nipistää on vaikea antaa, koska häpeäkseni on myönnettävä, etten ole aiemmin pitänyt minkäänlaista kirjaa taloutemme menoista. Jonkinlaista osviittaa voi toki saada esim. kanta-asiakakorttien yhteenvedoista, mutta koska etenkin perheen miespuolinen jäsen on ollut laiskahko kortteja esittelemään, ei tämäkään kerro koko totuutta. Nämä eivät myöskään erottele ruoka- ja muita ostoksia ja olemme käyttäneet myös kauppoja, joihin emme kortteja omaa.
Muita säästökohteita löydän sen enempää asiaa miettimättä taloutemme sähkön ja veden käytöstä. Autoa voisimme käyttää taloudellisemmin. Lapsilla on vaatteita aivan liikaa, kauniit lastenvaatteet kun ovat perheen äidin heikkous. Myös herkkuihin menee liikaa rahaa, ja tätä voi perustella myös terveydellisillä seikoilla. Listaa voisi varmasti jatkaa loputtomiin. Mutta kirkkaana mielessä tullaan pitämään mm. se tosiseikka, että 1€:n säästö päivässä tarkoittaa 1095€:a kolmessa vuodessa!
Jatkossa tulen kirjoittamaan säästöideat ylös, seuraamaan tarkemmin taloutemme rahankäyttöä, miettimään houkutusten edessä kaksi kertaa tarvitsemmeko ko. hyödykettä tosiaan. Ja ennen kaikkea opettelemaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta.
(itsekurista sen verran, että eilen illalla käytiin ostamassa pizzeriasta koko perheelle pizzat. Ai ai soo soo, siinäkin olisi voitu säästää monta euroa)
-Säästöpää-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti